Kaaduin tiistaina duunin jäisessä mäessä aamuhämärissä. Illalla kävin lekurissa, joka tutkittuaan totesi että kiertäjäkalvo oikeasta olkapäästä oli saanut kunnolla kipeetä kaatuessani. Muutama päivä saikkua ja kipulääkkeitä.
Loppuviikosta lääkkeet purivat, ja pahin särky alkoi laantua.
Sääennusteet kertoivat, että viimeisiä lämpöisiä päiviä vietiin, ja kohta olisi pitkä pakkasjakso päällä. Joten päätin lähteä Wallin kanssa joelle kokeilemaan, josko käsi kestäisi soutua. Eka lasku oli vanhentunut n. 40 minuuttia, kun totesin Juhalle, että perävavassa taitaa olla kala kiinni. Juha totesi vavan kärkeä vilkaistuaan, että taitaa olla pikku lohi.
Kolme settiä kuitenkin kelattiin pois tieltä ja hän sai otti vavan käsiinsä.
Mitä ihmettä... Kala lähtikin vauhdilla alaspäin jokea, pysyen pohjan tuntumassa. Seurasin veneellä kalan liikkeitä, eikä painostettu liikaa, ettei irtoaisi.
Hetken köydenvedon jälkeen kala ampaisi ilmaan. Molemmat katsoimme hämmästyneinä, Iso kirkas meritaimen !!!
Entistä varovammin pitelimme kalaa, käänsin veneen alavirran puolelle, jotta kala joutuisi vetämään virtaa vastaan, ja väsyisi paremmin.
Vielä yksi Komea hyppy ilmaan, ja taimen alkoi jo väsyä. Muutaman kerran nousi lähelle venettä, painuen nopeasti takaisin pohjan tuntumaan. Nostin airot ylös, ettei siima niihin osuisi loppukahinoissa. Sitten taimen viimein nousi pintaan veneen vierellä. Sujautin haavin alle, ja kala oli meidän.
Epäuskoisina katselimme taimenta haavissa.
Upea, iso kirkas meritaimen. Koska kala oli rasvaevällinen, mittasimme nopeasti pituuden, räppäsimme pari kuvaa, ja päästimme upean kalan takaisin puuhiinsa Kymijokeen.
Nyt oli tyhjä olo. Vihdoinkin. Kaivelin kalakassistani tällaiseen hetkeen sopivan taskumatin, ja siemaisin kaatoryypyt 16-vuotiasta Lagavulin whiskyä.
Arska & Juha, Kymijoen Kyntäjät
Ps. Strategiset mitat 84 cm, arvioitu paino n. 7 kg
- Arska